Inspiraation löytyminen elämän ja arjen keskellä on yleensä huippuhetki; arjen juhlaa, innostavaa ja uutta. Monesti inspiraatiota etsitään ja se lopulta löydetään. Löytyminen johtaa inspiraation toteuttamiseen ja toteuttamisen tallentamiseen; kauniiseen kuvaan uudesta puutarhatuolista, kudottuihin villasukkiin, hääjuhlia seuranneisiin kuviin hääparista tai vieraista. Mikä sinut toimitti siihen tilanteeseen, josta lopullinen, siloteltu kuvasi on ja voisitko erottautua joukosta muuttamalla vaikeudet voitoksi ja osaksi kertomustasi?
Inspiraation alkuhetket
Entä jos ottaisimmekin joskus pienen stopin ja alkaisimme kuvata alkuperäisiä inspiraation hetkiä? Tuota hetkeä, kun mieleemme juolahtaa puutarha sen huumaavissa kevään tuoksuissa ja päädymme pohtimaan uusia kalusteita. Siitä, kuinka keitämme teetä ja selailemme katalogeja tai käymme sisustuspuodeissa. Mikä oli se fiilis ja hetki, kun koit oivalluksen “ahaa, tuo kaunis sininen on kuin minun sieluani varten”? Mitä jos käydessämme tennareissa Prismassa ja nähdessämme kauniin uuden neulekuvion käsityölehden kannessa, ottaisimme sen inspiraatiohetken muistoihimme kuvan muodossa: käden ojentumassa kohti lehteä, arkisena, käsineet sormissa, ihmisruuhkassa, melussa ja väentungoksessa. Tai häitä ajatellen inspiraation lähde olisikin kuvattuna paikkoina; missä muistat sanoneesi “rakastan sinua” ja oliko se arkinen hetki, juhlaa vai molempia?
Arjen potretteja
Voisiko näistä ajatuksista koota oman potrettinsa elämään; aitoina ja arkisina, raakoina ja hienostelematta, kuluneisiin kansiin, tai ehkä jopa niiden arvoiseen paikkaan harkittuun ja tunnelmalliseen juliste- tai kuvasarjaan vaikkapa bga.fi:n tuottamana? Olisiko hauska toteuttaa vaikkapa inspiraatiokuvauksena vuoden tärkeimmät kuvat rakkaampasi kanssa, pipo vinossa, nuotiolla makkaraa paistamassa ja kertomassa sen tarinan, kun selvisitte huumorilla vesivahingosta? Tai miten auton rengas meni rikki ja rakkaasi tuli korjaamaan sitä kanssasi seurustelun alkuvaiheessa? Olisiko todellisin kuva petaamaton vuode ja pizzalaatikko suhteen alkuajoilta, villasukat tuolin nojalla ja leveä hymy? Tai vauva-arjen taistelupari, huonosti nukkuneena, mutta toisiaan aina huumorin kautta tsemppaavana tiiminä?
Entä jos alkaisimmekin mieltää vaikeudet ja haasteet elämässä inspiraation lähteiksi ja alkusysäyksiksi kohti jotain hienoa ja lopullista? Voisiko siinä olla muutama viisauden, mutta myös filmaattisuuden siemen ja voisiko tästä koota hauskan kuvaprojektin muistojen maahan?
